Vähän erilaista telttailua

Pidän lupaukseni postata välillä suomeksikin ja ajattelin, että telttailukertomus sopii siihen mainiosti. Blogin tilastoinnista kun voi todeta suurimman osan lukijoista olevan Suomesta ja Suomessa taitaa olla telttailukausi parhaimmillaan. 

Kauheasti en ole Suomessa telttailua tai retkeilyä harrastanut, mutta mikäli olen yhtään kärryillä, meillä retkeily tarkoittaa että otetaan alle pyörä, laitetaan siihen joku kärryntapainen kiinni tai sitten satulalaukut, heitetään mukaan teltta ja makuupussi ja aletaan polkea. Toinen ääripää lienee sitten karavaanari-elämä, jossa on härpäkettä autossa tai asuntovaunussa ja mökkiä hilataan osoitteesta toiseen koko kesäloman ajan. Mitäänhän en asiasta tiedä, mutta heitän nyt ilmoille arvailuja ja mielikuviani suomalaisten retkeilyelämästä. Kolmas tapa taitaa olla vaellus, johon liittyy erämääkämpät ja pussimuonat. Sekin on vielä kokematta. 

Mutta entäs sitten australialainen telttailu? Se tarkoittaa sitä, että mukaan pakataan kärryllinen ruokaa, liikuteltava vessa, puskasuihku ja mielellään jonkun verran virvokejuomia. Jos sattuu menemään telttailemaan ammattikokin kanssa, mukaan raahataan myös vihannestorin antia, valurautapatoja ja luonnollisesti käsikäyttöinen pressokeitin maidonvaahdottimineen. Autoina nelivetoiset pelit, joilla pääsee eteenpäin pahimmastakin pinteestä, kuten tästä: 

 Hiukka jumissa - ei kiva. 

Ei vaiskaan - "pinteessa" oltiin vaan pari minuuttia. 

Hiukka tuli vetta sisallekin... 

Säätiedotus lupaili karmeaa keliä – raekuuroa ja ukkosta. Sitä ei sentään niskaamme saatu, mutta vettä kuitenkin. Toisaalta alueella on ollut vielä pari vuotta sitten järjetön lähemmäs kymmenen vuotta kestänyt kuivuus, joten sade ei tunnu menoa haittaavan tai mieltä masentavan. Ja hei, kaikki on kiinni riittävästä pukeutumisesta. Onneksi sain lainaan tyylikkään 90-luvun Billabong-laskettelutakin, joka piti lämpimänä koleassa kelissä. Harmi, ettei tullut otettua siitä kuvaa. 

 Kevyt kenttalounas.

Kahvihifistelya.

Yöpymismuotoni oli ainutlaatuinen. Seurueessa oli pari telttaa, yksi hieman vanhanaikainen telttailuvaunu, josta sai ison teltan sekä hifein kaikista – moderni telttailukärry, josta avattiin kansi, josta muodostui sänky. Sisältä löytyi vesihana, lavuaari, jääkaappi, uuni ja hella sekä lämmitys. Minulle tarjottiin tästä majoitusmuodosta sängynpuolikasta (siveellisyyden nimissä oman makuupussin kera), mutta ajattelin, että psyyke ei kestä niin hienoa telttailua. Siirtymä porukoiden lievästi homeisesta teltasta tuohon majoitukseen olisi ollut liikaa – tuntunut huijaukselta. Ihan taivasalla en yöpynyt, mutta lähes. Maalla asuvilla ausseilla on tapana lahjoittaa 21-vuotissynttärinä lapsukaiselle SWAG, jotta lapset voivat juoda alkoholia nuotiobileissä, mutta siltikin yöpyä suht mukavasti. Pitihän se testata! 

Swag on jotain teltan ja makuupussin välimaastosta. Eli pussi, jossa pehmuste, vedenpitävä kangas, hyttysverkko ja päätyikkuna, jotta klaustrofoobikkokin pysyy rauhallisena. Tosin viimeisenä yönä jouduin aukaisemaan välillä goretex-ruumisarkkua, koska näin jotain kummallisia unia ja tuntui, että happi loppuu.  Periaatteessa settiin kuuluu telttatikkuja, joilla pääty saadaan kaarelle, mutta minun swagini  (siis oikeasti ystäväni Jessin) viritettiin hifi-telttakärryn alle (eli sen sängyn alle) ja narulla saatiin hieman hengitystilaa päälle. Jännittävä kokemus ja periaatteessa voi siis yöpyä ihan taivasalla jopa sateessa. Tosin silloin pussiin könyäminen olisi raivostuttavaa, kun makuupussi (tai –pussit tässä ilmanalassa) varmaan kastuisi kuitenkin. Nyt siltä onneksi vältyttiin. 

Majoituspaikkana oli tarkoitus olla joen varsi paikka, mutta perjantai-yönä, joskus puolen yön jälkeen meitä odotti tämä näkymä:

Auton valoissa paaaaljon vetta.

Ei sitten menty yli, vaikka miesväki testasi, josko lätäkkö olisikin sen verran matala, että yli pääsisi: 

Paivalla maisema naytti talta.

Mutta onneksi löydettiin kiva majoituspaikka tasaiselta alueelta. Ennen lähtöä pohdin, että mitä ihmettä telttailureissulla oikeastaan tehdään. Ajattelin, että pakko mennä tsekkaamaan ja oppimaan, kun kutsu kävi. Viikonlopun ohjelma oli varsin yksinkertainen: syömistä, juomista, (niistä seurannutta tiskaamista), nukkumista, hieman vaeltelua maastossa, lintujen laulun kuuntelemista ja jeepeillä ajelua kuramontuissa, kuten aiempi kuva osoittaa. Päiväajelulla kävi tuuri, sillä kengurut olivat liikkeellä samoilla aluilla, eli loppujen lopuksi onnistuin bongaamaan niitä varmaan kymmenkunta, mukana myös poikanen, jota joeyksi täällä kutsutaan (miksi – en tiedä). Ja vihdoin onnistuin pomppivassa kyydissä saamaan myös hieman paremman kuvan pomppujäniksestä:

EIku siis se parempi kuva:

Ajelulta palatessa kengut olivat käyneet merkkaamassa alueensa  jättämällä tuoreen tuotoksen alle metrin päähän swagistani – luonnollisesti siihen päähän, jossa pää on. Kiitos kasvissyönnin jätökset olivat kuitenkin harmittomia ja eivät haitanneet majoittumista. 

Reissulla puhuttiin Australian hurjista eläimistä ja luonnon vaaroista, joita kesäaikaan (ei nyt) ovat käärmeet, hämähäkit , ötökät ja koilisessa myös isommat pedot, eli krokotiilit. Tänään uutisissa puhututtaa haiden hyökkäykset, sillä viime viikonloppuna surffarille kävi kalpaten länsi-Australiassa ja hän joutui hain hampaisiin. Tapaus ei todellakaan ole kovin ainutlaatuinen tänä vuonna, sillä tahti on viisi henkeä vuodessa. Normaalisti tapauksia on yksi vuodessa, joten tämä yleistyminen ihmetyttää. Great white sharksit ovat suojeltuja, joten harvennus ei onnistu. Uutisten palauteosiossa kansalainen x kommentoi, että mitäs olette kalastaneet kaikki kalat, niin hait ovat hanakampia ihmislihan suhteen. Tiedä häntä, mutta mielenkiintoista seurata uutisointia. 

Kenguista, koaloista ja muista möttösistä ei juuri harmia ole, joten telttailussa ei ollut kovin suurta jännityksen tuntua, toisin kuin safarireissuilla Tansaniassa ja aikoja sitten Namibiassa. Oli hieman outoa majoittua aussimaastossa, joka häkellyttävästi muistutti metsikköä Afrikassa ja majoittua taivasalle. Normaalisti moinen maisema tarkoittaa, että leijonat väijyvät pensaissa ja vartijoilla on kiväärit matkassa.

Minulta muuten kysyttiin, mitä eläimiä Suomessa on. Sanoin, että arvaa ja vastaukseksi sain ”että onko teillä tiikereitä… ei….” :D Sehän se olisikin. Kunnon 2,5 m tiikeriuros lähimetsässä. Marjametsälle lähtö olisi aika hc-ajanvietettä. 

Pari viikonloppua puskailua on ollut kivaa, mutta toiveissa on, että ensi viikonloppu kuluu rentoutumisen ja tutustumisen merkeissä kaupunkiviidakossa.